Katajakankaan Carl Gustaf eli kavereille Ruuti. Nimensä tämä herra sai meidän pojalta. Olavi oli silloin varmaan kolme vuotta ja kulki isänsä mukana pikkulenkkejä metällä. Alkoi selvittää siinä isälleen, että voitko olla hiljempaa kun minun taktanteitoja hakee tuolla, näytti aina kädellä koiralle suuntaa ja aseena oli jousipyssy pikkumiehellä mukana. Olavin koira tuli sitten isäntänsä luo ja tämä meidän nyt koulunkäynnin aloittanut metsästäjänalku siihen kehumaan, että "hyvä Luuti". No siinä oli seuraavalle koiralle nimi valmiina, Rutkula on tullut jälkikäteen. Virallisempi nimi tuli sitten kahvitunnilla työmaalla pähkäiltyä, että pitäs keksiä jokin C:llä alkava nimi koiralle. Ruutin isä on Ruotissa asusteleva Frio De Valcreole ja äiti Katajakankaan Gunilla niin tuli semmoinen fiilis että nimen täytyy olla ruotsalainen ja taisin siinä visiossa onnistuakin.
Ruuti jalostustietokannassa: http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI48267/11&R=119.
Ruuti saksanseisojakerhon tietokannassa; http://intranet.saksanseisojakerho.fi/perustiedot.php?rekisteri=FI48267/11
Pilke silmäkulnmassa ja kieli poskella ryynätään Ruutin kanssa metsissä, vielä harjoitellaan hommia, mutta joka kerta ollaan jotakin uutta opittu. Esimerkiksi alkukaudesta Ruuti otti kaikki linnut samalla lailla, mutta nyt huomaa että kun metso on edessä niin on koirallakin kiire hoitaa se homma pataan asti.
Viime syksynä Ruuti kilpaili KAER
-kokeissa nuorten luokassa ja sieltä oli meillä kotiintuomisina NUO2 metsäkokeesta, ja kaksi NUO1 peltokokeista, toisen ykkösen saimme Junkkarista ja pääsimme sielklä finaaliviisikkoon, jossa jäimme lopulta viimeiseksi. Nämä olivat myös minun ensimmäisiä kosketuksia KAER-kokeisiin koiranohjaajana. Tänä syksynä olemme startanneet kahdesti metsäkokeissa. Toinen startti johti avoimen luokan kakkospalkintoon ja toisessa srtatissa nostin hattua ja jätin tilaa toisille koirakoille. Ei ollut selvästikään meidän päivämme. Saa nähdä seuraako jatkoa vielä tälle syksyä..
-T
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti