Ladies Trial ja muita seikkailuja

Vaikka blogi onkin elänyt hiljaiseloa, niin se ei tarkoita etteikö meillä olisi ollut touhua. Ehkä jopa liikaakin. Autossa on vietetty useita tunteja liikkuen paikasta a paikkaan b. Sekä tottakai käyty töissä ja metsällä. Metsälinnun perässä juokseminen loppuu tällä erää näillä korkeuksilla torstaina ja sen jälkeen käydään muutama kerta fasaaneilla Ruutin kanssa, odotellaan lumen tuloa ja korkataan hiihtokausi. Lumentulo helpottaa samalla myös ajokoiran virkaa hoitavan Ajon tehtäväkenttää. Puoltoista viikkoa sitten startattiin Ruutin kanssa Ladies Trialissa, sieltä kotiintuomisina Avo2. Viime viikonloppuna Piehingistä Avo3. Eli väriviina-luokkaan siirtyminen odotuttaa vielä :) 

Ladies Trialin finalistien palkintojen jako. 

Syyslomalaisten touhuja. 

Siivouspäivä

Aattelin tänään töistä lähtiessäni, että nyt siivotaan. Siinä kotimatkan aikana se idea sitten jalostui. Äkkiä jahtikamppeet niskaan, ajokoira kyytiin ja pojan kanssa lähdettiin ulos syömään. Kotimatkasta vielä sen verran, että matkaajan kestää kokonaiset neljä kilometriä. 

Haettiin kaupasta nuotioeväät, perillä garmini ajokin kaulaan ja koira hakuun. Itse siinä kosteista puista nuotiota väsäämään. Eikä aikaakaan, kun Ajo räjähtää käyntiin. Se on muuten aina yhtä makia tunne, kun hiljaisessa metsässä pärähtää, nuorisoslangia lainatakseni, ajo täyteen kiihkoonsa. Vielä kovemmat sydämentykytykset saan siitä, kun näen seisojan jännittyneen hahmon metsässä, tietäen että riistaa on edessä. No asiaan palatakseni, Ajo lähti käyntiin ja hain haulikon autosta ajatuksena jäniksen passitus. No ajo kääntyi sen verran väärään suuntaan, että päätettiin pikkuserranon kanssa paistaa makkarat pahimpaan nälkään. Siinä kerkes koirakin tehä hukan, loppuperhe ilmestyä paikalle ja Ajon selvitellessä hukkaa ampui isoin serrano poikameton. Nyt on joulu pelastettu :) valitettavasti hämärä hiipi mehtään niin kuvat mitä kännykällä otin ovat huonolaatuisia. Hämärän ja lasten nukkumaanmenoajan takia vihellettiin koirakin pois metsästä ja jänispaisti jäi juoksemaan. 

Asiasta kolmanteenkymmenenteen; joutu talvitassut vaihtaan autoon ja melko talvista oli jo lintulaudallakin tänä aamuna.

 

Maanantai-illan menot

Maanantain loput töiden ja koulun jälkeen menee Pihkalan ratsastuskoulussa. Näpsä on ratsastanut neljä vuotta ja nyt tuntuu, että heppahulluus on kunnolla puraissut. Myös nuorempi serrano on innostunut tänä syksynä hevostelusta, vaihtelevin menestyksin. 

Välillä homma sujuu kuin tanssi, mutta välillä ei meinaa jaksaa, varsinkaan jos ei heti onnistu. 

Tässä vielä isompi serrano lämmittelee Kellyä. 

Mutta tästä hevostelusta vielä, mukavaa touhua. Lapset oppivat kunnioittamaan eläimiä ja toimimaan niiden kanssa.  Kehitystä tapahtuu, joka kerta ja sisu kasvaa. Näpsä lensi taannoin kolme kertaa shettiksen selästä saman tunnin aikana, mutta ei lannistunut vaan näytti lopulta ponille, että kuka määrää vauhdin ja vielä suunnankin. 

Ruokintamietteitä

Meidän molemmat koirat ovat olleet tähän asti raakaruoalla ja se on ollut okei. Paitsi tänä syksynä metsästyskauden alun jälkeen on tuntunut, ettei mikään riitä Ruutille. Koira on alkanut muistuttaa enemmän luurankoa kuin saksanseisojaa. Ja ruokaa on kulunut vaikka miten. Olen lepopäivinä siirtänyt ruokarytmin kolmeen ruokaan per päivä ja nyt oman lentsun takia tullut tauko on aiheuttanut Ruutille sellaista, että koiraan on alkanut jo tarttuakin jotain.

Lisäksi olen ostanut Royal Caninin starter moussea metsästyspäivien tauoille ja niitä energianaksuja samaten. Raakaruoan kanssa olen antanut nyt RC:n Gynotechnic 4800 -napuja. Kokeillaan minkälaisen äjäyksen nämä antaa, ainakin helpottavat ruokintaa mökillä ja reissuilla.  Se on kuitenkin eri helppo ottaa napuja mukaan sen sijaan kuin raakaa lihaa. Ja välillä on alkanut tämä raakaruokinta tuntua vähän työläältä, kun teen kaikki kasvismössöt yms itse kustannussyistä. Ja jos koirien ruokien laittamiseen menee enemmän aikaan kuin muun perheen niin onkohan jotakin vinksallaan? Mene ja tiedä, mutta nyt kokeillaan tätä.

Koira mallia "latu maistuu".

Metsästyksellinen lauantai

Oon ollut lentsussa jo viikon ja tuntui, että sekä oma pää että Ruuti kaipaavat kunnon metsälenkkiä. Lentsusta huolimatta startattiin sitten lauantaiaamuna mehtään, en ollutkaan koko syksynä ollut käynyt sillä suunnalla. Sinänsä jäi vähän vajavaiseksi tuo reissu, että totuttuun nähden oli aika vähän lintuja. Ruuti kyllä pelasi metson kanssa pitkään ja lentsuinen emäntä paineli peräss, mutta tyhjin käsin saatiin sieltä lähteä.

Iltapäiväksi oli sitten suunniteltu koko perheen laatuaikaa ja samalla lisähommia Ruutille. Rantsilan Riistamiehet ovat avanneet Kurunnevan Riistamaa -nimisen paikan, joten lähdettiin sinne koko perheen voimin katselemaan fasaaneja pelloille. Täällä,  kun on niin rytelikkömetät ettei penskat jaksa niissä kulkea ja joutuvat varmasti hukkaan, jos lintutilanne tulee eteen.

Sielläpä sitä meni sitten iltaan asti, lastenhan kanssa ei tärkeintä ole lintutilanteet vaan valtavat eväät :) Saatiin me jotain reppuunkin... Vaikka emäntä lahjakkaasti pummasikin yhden tilanteen :)

-T

Katajakankaan Carl Gustaf

Tässä on sitten minun silmäteräni, ensimmäinen oma metsästyskoirani <3

Katajakankaan Carl Gustaf eli kavereille Ruuti. Nimensä tämä herra sai meidän pojalta. Olavi oli silloin varmaan kolme vuotta ja kulki isänsä mukana pikkulenkkejä metällä. Alkoi selvittää siinä isälleen, että voitko olla hiljempaa kun minun taktanteitoja hakee tuolla, näytti aina kädellä koiralle suuntaa ja aseena oli jousipyssy pikkumiehellä mukana. Olavin koira tuli sitten isäntänsä luo ja tämä meidän nyt koulunkäynnin aloittanut metsästäjänalku siihen kehumaan, että "hyvä Luuti". No siinä oli seuraavalle koiralle nimi valmiina, Rutkula on tullut jälkikäteen. Virallisempi nimi tuli sitten kahvitunnilla työmaalla pähkäiltyä, että pitäs keksiä jokin C:llä alkava nimi koiralle. Ruutin isä on Ruotissa asusteleva Frio De Valcreole ja äiti Katajakankaan Gunilla niin tuli semmoinen fiilis että nimen täytyy olla ruotsalainen ja taisin siinä visiossa onnistuakin.

Ruuti jalostustietokannassa: http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI48267/11&R=119.
Ruuti saksanseisojakerhon tietokannassa; http://intranet.saksanseisojakerho.fi/perustiedot.php?rekisteri=FI48267/11

Pilke silmäkulnmassa ja kieli poskella ryynätään Ruutin kanssa metsissä, vielä harjoitellaan hommia, mutta joka kerta ollaan jotakin uutta opittu. Esimerkiksi alkukaudesta Ruuti otti kaikki linnut samalla lailla, mutta nyt huomaa että kun metso on edessä niin on koirallakin kiire hoitaa se homma pataan asti. 

Viime syksynä Ruuti kilpaili KAER

-kokeissa nuorten luokassa ja sieltä oli meillä kotiintuomisina NUO2 metsäkokeesta, ja kaksi NUO1 peltokokeista, toisen ykkösen saimme Junkkarista ja pääsimme sielklä finaaliviisikkoon, jossa jäimme lopulta viimeiseksi. Nämä olivat myös minun ensimmäisiä kosketuksia KAER-kokeisiin koiranohjaajana. Tänä syksynä olemme startanneet kahdesti metsäkokeissa. Toinen startti johti avoimen luokan kakkospalkintoon ja toisessa srtatissa nostin hattua ja jätin tilaa toisille koirakoille. Ei ollut selvästikään meidän päivämme. Saa nähdä seuraako jatkoa vielä tälle syksyä..

-T

Hankosuon Ajo

Esittelen tässä samaan syssyyn blogin päätähdet; ensin esittelyssä toinen ruokakupin kolisuttajistamme eli suomenajokoirauros Hankosuon Ajo. Ajo täytti toukokuun viimeinen päivä 2-vuotta ja on ansainnut paikkansa jäniksenpyynnissä. Ajon isä on kaksinkertainen Ajokunigas Hakatien Rico ja äiti Mastomäen Tiltu, joka asustaa Hankosuon kennelissä Iissä.
Tästä Ajon tietoihin http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI41098/11&R=51.
Täällä voi käydä kurkkimassa Ajon kenneliä; http://hankosuonkennel.nettisivu.org.

Tässä Ajo kaksi vuotta sitten, monta kilometriä on jussin perässä painettu ja homma alkaa hoitua :) Tarkoitus olisi startata Ajon kanssa kokeisiin vielä tälle vuotta, jos kehityssuunta säilyy samanlaisena. Ajo asustelee päivät häkissä meidän ollessa töissä, mutta kun ollaan kotona niin ovat koiratkin pääsääntöisesti sisällä. Mutta siinä tarinantynkää Ajosta, tulevaisuudessa tutustutaan tähänkin veijariin tarkemmin.'

-T

Mistä kaikki alkoi

Valotan nyt tuon otsikon alla pariakin juttua täällä blogissa. Monta kertaa oon miettinyt, että alan bloggaamaan, mutta sitten perikainuulainen vaatimattomuus on tullut tielle. Eli mitäpä se hyövejää. No, olen sitten ajatellut, että hyövejää se ainakin sitä, että on mukava takakäteen lueskella omia juttujansa. Olivatpa ne miten arkisia sitten tahansa.

Aloitan tämän valottamisen tässä nyt ensiksi vähän omasta henkilöhistoriasta, jos 30+ naisen vuosia voi vielä historiaksi laskea ;) Olen ehdoton syksyn lapsi. Rakastan tottakai kaikkia vuodenaikoja mitä suomineidolla on tarjota, mutta olisikohan oma tekosensa sitten sillä että ensimmäiset rääkäisyt olen päästänyt juurikin syyskuussa.
19.9.1982 kuulostaa kovin kaukaiselta, vai mitä?
Silloin olikin ollut oikea syksyn lempikelini, pikkupakkanen joka iltapäivästä kääntyi vielä lämmön puolelle. Syksyssä on vaan sitä jotakin, jonka taikaa en osaa sanoin kuvata.

Tässä kuvassa olen pikkuveljieni kanssa, vieressä silloinen sekarotuinen koiramme Jymy, joka mahtoi saada nimensä tekopitäjän eli Sotkamon pesäpallojoukkueen mukaan. Jymyssä taisi olla puolet suomenajokkia ja puolet jämptiä. Mutta se miksi tämän kuvan halusin laittaa tähän on syy, että näiden hommien ympärillä pyörii suurin osa vapaa-ajasta nytkin. Eli aika vahva ja pitkä posa yhden naisen elämää, tuota kuvassa olevaa pienempää poikaa muistan raahanneeni reppuselässä metsällä monet kerrat.

Mutta tässä on tämän naisen suurimmat saavutukset. Ehdottomat osat meidän Serranon perhettä. Varsinkin tämä vasemmalla oleva on mahdoton heppahöperö ja tartuttanut tämän höpöilyn nuorempaankin. 

Välikommenttina pitää kyllä mainita tähän, että onpas tämä vaikeaa. Mitä kirjoittaisin? Mikä olisi tarpeeksi arvokasta ylöskirjattavaksi? Ehkä ei pitäisi mietti näitä asioita ollenkaan vaan antaa vaan virran viedä. Muttakun niin muttakun on tapana tehdä asioista liian monimutkaisia. Ja ei tämä oman henkilöhistorian valottaminenkaan ole niin helppoa. Ehkä nyt lopetan tähän ja annan tiedon tihkua pikkuhiljaa rivien välistä :)

-T